Journalistin perustyö jää tekemättä

Opettaja ja Aamulehden kolumnisti Tiina Keskinen kertoi kolumnissaan (AL 7.2.), miten hän teki kolme virkavirhettä, mutta ei kadu niitä. Hän otti tunnilla pojan kädestä kännykän, tarttui kädestä kiinni ja poisti niskoittelevan oppilaan luokasta.

Keskisen kolumni herätti lehdessä, verkossa ja sosiaalisessa mediassa laajan keskustelun. Toimiko opettaja oikein? Mitä opettaja lain mukaan saa tehdä?

Helsingin Sanomien toimittaja Annastiina Nykänen arvosteli Keskisen kolumnia facebookissa (8.2.). Hän jatkoi arvosteluaan Helsingin Sanomien kolumnissaan (12.2.).

Nykäsen mukaan Keskisen suurin virhe oli, että hän ei pyytänyt luokassa häiriköineeltä ja sieltä poistetulta oppilaalta anteeksi. Kun poika oli kertonut, että hänellä oli huono päivä, Annastiinan mukaan opettajan olisi pitänyt kysyä, mitä pojalle on tapahtunut. Nykästä myös ärsytti kolumnin saama, pääsääntöisesti myönteinen palaute.

Annastiina Nykäsen kirjoitus oli harvinaisen tyhmä, mutta en nyt puutu siihen. Puutun paljon vakavampaan ongelmaan. Miksi toimittaja jättää työnsä tekemättä?

Kun Annastiina oli saanut FB:ssä Porvoon porvarikuplaansa tarpeeksi myönteistä palautetta Helsingin punavihreästä kuplasta, hän päätti kirjoittaa kolumnin maaseudun moukista Helsingin Sanomiin ilman ainuttakaan journalistista suoritusta.

Yksi journalistinen teko olisi riittänyt – soitto Tiina Keskiselle. Toimittajan keskeisin tehtävä on hankkiutua tiedon ensikäden lähteille.

Puhelinkeskustelu olisi selvittänyt monta asiaa ja parantanut huomattavasti Nykäsen kolumnia. Toimittaja olisi kuullut, että opettaja pyysi pojalta anteeksi. Hän olisi myös kuullut taustaa pojan ja opettajan luottamuksellisista suhteista ja jatkuvista keskusteluista. Toimittaja olisi saanut paljon faktoja ja näkemyksiä oppilaiden tilanteista ja opettajan työn ongelmista.

Nykänen halusi kirjoittaa tekstin, joka todistaa, että joku tamperelainen opettaja on kirjoittanut tyhmän kolumnin. Pieni journalistinen työskentely olisi muuttanut tekstin sisällön ja antanut lukijalle paljon enemmän.

Tarinaan tietenkin kuuluu, että Helsingin Sanomat ei julkaissut Tiina Keskisen kirjoittamaan yleisönosastokirjoitusta, joka kommentoi Nykäsen kolumnia…

Blogistit fiilispohjalla

Toimittaja jättää työnsä tekemättä. Mennään fiilispohjalta. Se on ärsyttävää, huolestuttavaa ja tuottaa huonoja sisältöjä. Journalismin pitäisi erottua blogimaailman toimintatavoista.

Kovasti kehuttu blogisti, ”uuninpankkopoika” Sakari Timonen arvosteli (5.2.) Aamulehden toimittajan Tuomas Rimpiläisen analyysia Loldiers of Odin –vastamielenosoituksista. Kun Soldiers of Odin –ryhmä on partioinut Tampereella, klovnien Loldiers-ryhmä on järjestänyt omia happeningejaan.

Timosen mukaan toimittaja ei olisi saanut selvittää klovnien taustoja, strategiaa ja ideologiaa. Klovneilla on muutamia sakkotuomioita talonvaltauksista ja poliisille niskoittelusta. Timosen mielestä Rimpiläisen kirjoitus tuki pohjimmiltaan Odin-ryhmää.

Tällaisia kirjoituksia syntyy, kun blogisti katsoo kaikkia asioita tiukasti asenteittensa läpi, seuraa sattumanvaraisesti irrallisia juttuja, eikä vahingossakaan ryhdy haastamaan omia näkemyksiään esimerkiksi soittamalla kirjoituksensa kohteelle.

Rimpiläisen Loldiers of Odin –juttu oli erinomainen analyysi vastamielenosoituksista ja niihin liittyvistä ilmiöistä. Kirjoitus oli viileä, analyyttinen ja siinä oli paljon uutta tietoa ilmiöstä, joka on herättänyt paitsi Tampereella jopa kansainvälisesti paljon huomiota.

Hyvin helposti Timoselle olisi selvinnyt, että kaksi viikkoa aiemmin Tuomas Rimpiläinen kirjoitti Aamulehdessä ”naisrauhaa turvaavien” Soldiers of Odin –partioitten taustoista. Heistä useilla oli pahoinpitelytuomioita. Kahden tuomiot olivat tulleet naisten pahoinpitelyistä.

Näin toimii journalismi. Selvittää kaikkien Tampereen yössä liikkuvien ryhmien taustat.

Olisiko syntynyt parempi blogipäivitys, jos Timonen olisi soittanut Rimpiläiselle ja he olisivat jutelleet. Nyt Rimpiläinen sai tehdä aika paljon töitä oikoessaan vääriä käsityksiä. Timonen ja Rimpiläinen pääsivät yhteisymmärrykseen, mutta monelle Timosen seuraajalle jäi varmasti aivan väärä käsitys Rimpiläisen analyysista. Aika harva lukee alkuperäistä tekstiä tyytyen pelkkään blogistin näkemykseen.

Miksi blogisti ei voisi tehdä journalistista työtä? Keskustella kohteitten kanssa. Haastaa omat asenteensa? Syntyisikö parempia kirjoituksia, kun mentäisiin muullakin kuin fiilispohjalla.

Mistä tiedät?

Kolmas esimerkki. Ajankohtaisen kakkosen raunioille on syntynyt perjantai-illan keskusteluohjelma Perjantai, joka lähetetään suorana Tampereen Työväen Teatterin TTT-Klubilta.

Perjantaina (6.2.) aiheena oli Valtamedia vs vastamedia. Törkyjulkaisu MV-verkkolehteä pyörittävää Ilja Janitskinia oli käyty haastattelemassa Barcelonassa. Toimittaja teki jatkokysymyksiä melko vaimeasti.

Sitten Yleisradion toimittajat Pekka Vahvanen ja Sean Ricks keskustelivat valtamediasta ja vastamediasta kirjailija Timo Hännikäisen ja toimittaja Johanna Vehkoon kanssa. Keskustelu sujui normaalein suoran tv-keskustelun askelmerkein – siis sekavasti.

Sitten höristin korviani. Timo Hännikäinen ja joku yleisöstäkin ryhtyi arvioimaan Aamulehden yhteiskunnallisia kantoja, Nato-näkemyksiä ja toimittajien poliittisia ajatuksia. Vedottiin joihinkin tutkimuksiin. Aivan täydellistä hölynpölyä.

Mikä siinä, pääasia että nimi kirjoitetaan oikein... Tosin en tunnistanut yhtään faktaa siitä, mitä Aamulehdestä puhuttiin Ylen perjantai-illassa. Jäin ihmettelemään jälleen kerran toimittajan työtä – tai miten se jätettiin tekemättä.

Hännikäisen kommenteista en piittaa, sillä hänen tunnetuin suorituksensa on juhannuksen känniset, asiattomat ja uhkaavat kommentit Naisasialiiton Unionille ja Naisten Linjalle. Hännikäiseltä voi odottaa mitä vain.

Jäin ihmettelemään, miksi Vahvanen ja Ricks eivät tehneet yhtään tarkentavaa kysymystä. Moninkertaisesti palkittu toimittaja, Aamulehdessäkin työskennellyt Johanna Vehkoo oli myös vaiti. Ja ohjelman teemana oli faktojen tarkistaminen!

Miksi toimittajat eivät enää kysy? Usein riittäisi vain yksi kysymys: Mistä tiedät?

Uusimmat artikkelit

Äpärä vai rakkauslapsi?

Klikkiotsikko. Nykyajan journalismin hävettävä äpärä? Vai sanaleikin ja oivaltavuuden rakkauslapsi? Klik tuli mieleen, kun luin sunnuntaiaa…  Lue lisää